Etuhampaan tapaturma vaikuttaa - myös henkisesti

12.12.2014 08:46.00

Kaikki tietävät  sen tunteen, kun näkevät itsensä kuvassa ja kiinnittävät huomiota siihen  pieneen häiritsevään asiaan omassa ulkonäössään? Toisella se on pieni luomi, jollakin omasta mielestään liian iso nenä ja kolmannella liian pieni suu. Itselläni se on lapsena tapaturmaisesti lohjennut etuhammas. 

Kun lähes 20 vuotta elämästään on kiinnittänyt kuvissa huomiota hampaaseen, juossut useita kertoja hammaslääkärissä muovipaikan irtoamisen, hampaan kuolemisesta aiheutuneen juurihoidon, hampaan tummumisen, erilaisten kuvausten ja muiden hoitojen takia, on mielestäni perusteltua pohtia pysyvämpää ratkaisua. Lisäksi henkisesti etuhampaan lohkeaminen on ollut isompi asia itselleni, kuin moni osaa edes kuvitella. 



Lähtötilanne, jossa hammas on tummunut juurihoidon seurauksena. 

Uskaltauduin vihdoin protetiikan ja purentafysiologian erikoishammaslääkäri Timo Suojärven puheille. Mukavan konsultaatiokeskustelun jälkeen Timo  ehdotti ratkaisuksi kruunua, eli koko näkyvän osan korvaamista, sillä juurihoidon takia parhaimpaan ja kestävämpään ratkaisuun päästäisiin keraamisen kruunun avulla. Omalla hammaslääketieteen tietämykselläni en lähtenyt kyseenalaistamaan huippuasiantuntijan ehdotusta, joten päädyimme  Timon ehdotukseen. 

Mikä ihmeen ehdovalkaisu?

Hoitosuunnitelmaa tehdessä minulle selvisi, että parhaan lopputuloksen aikaan saamiseksi hammas kannattaisi valkaista sisältä (endovalkaisu), jolloin oman selvästi tummuneen hampaan väri ei hohtaisi kruunuun voimakkaasti.  Moni ei ehkä tiedä, että juurihoidettu hammas tummuu ajan myötä ja hammasta ei pysty millään valkaisemaan ulkoapäin. Lisäksi muovilla korjattu puuttuva hammas ei tummu samaa tahtia, joten oman hampaan ja muovipaikan raja voi olla suurikin. 


Kuva endovalkaisusta, jossa käytössä kofferdam suojaamaan juurikanavaa bakteereilta. Oikealla kuva kahden endovalkaisukäynnin jälkeen. Hammas on vaalentunut huomattavasti ja muovipaikka erottuu selkeästi.


Endovalkaisun aikana kahdeksi viikoksi nimittämäni seeprahammas ei ollut tuona aikana esteettisesti kovinkaan kaunis. Juurihoidon erikoishammaslääkäri Helena Wesamaa teki valkaisun, joka kaikeksi yllätykseksi oli täysin kivuton - onhan hammas kuollut, eikä siinä ole jäljellä elävää solukkoa.  Onnekseni  noin 10 vuotta sitten juurihoidettu hammas oli edelleen kuvista katsottuna erittäin hyvässä kunnossa, joten juuritäytteitä ei tarvinnut uusia.  

Väliaikainen hammas kahden viikon ajan

Valkaisun jälkeen etuhampaani hiottiin  "tapiksi", jotta hammaslaboratoriossa pystyttiin rakentamaan juuri minulle sopiva hammas. On varsinaista taidetta ja käsityötä saada valmistettua hammas, joka väriltään ja ulkomuodoiltaan  on kuin muut hampaani. Tätä tavaraa kun ei hyllystä valmiina saa, joten hammaslaboratorion asiantuntijat tekevät hienoa työtä. 

Hiomisen jälkeen olin muutaman viikon väliaikaisen hampaan kanssa, jonka kanssa pystyy elämään täysin normaalisti. Tuona aikana kävin värinmäärittelyssä sekä sovituksessa, jotta hampaasta saadaan mahdollisimman luonnollinen. Naureskelen vieläkin vastaukselle, jonka sain Timolta kysyessäni vaivihkaa väliaikaisen hampaan mahdollisesta ulkonäöstä. "Ei huolta - jopa väliaikainen hammas tulee olemaan paremman näköinen kuin tuo alkuperäinen". Vastaus oli siis enemmän kuin miellyttävä. 


Hammas hiottiin ns. tapiksi. Oikealla väliaikainen hammas.

Kuulin prosessin aikana monesti, että  yhden etuhampaan proteettinen korvaaminen on yksi haastavimmista tapauksista, sillä esimerkiksi väri ja valon taittuminen täytyy huomioida erittäin tarkasti. Useamman hampaan korvaamisessa haaste ei ole niin suuri, sillä tällöin viereiset hampaat saadaan helpommin väritykseltään samanlaisiksi. 

Pelko, epävarmuus ja tietämättömyys 

Näin jälkikäteen olen vain pohtinut: miksi en tehnyt tätä aiemmin?  Vastaus kohdallani on pelko, yksinkertaisesti tietämättömyys eri vaihtoehdoista sekä kysymykset, joita mielessäni on liikkunut vuosien saatossa.  

Joudunko olemaan hetken  ilman toista hammasta?Jos saan väliaikaisen hampaan, miltä se oikein näyttää?Ja onko ratkaisu kestävä ja kuinka paljon toimenpide sattuu?

Ainut kipu, jota koko prosessin aikana koin, oli hampaan hionnan jälkeinen pieni jomotus ikenissä, mutta sekin meni ohi särkylääkkeellä tunnissa. Lopullista ikää uudelle hampaalle ei voi koskaan antaa, sillä hammas on juurihoidettu ja näin ollen aina elävää kudosta huonompi. Kruunun kiinnitys tehdään kuitenkin erittäin vahvoilla aineilla, joten kiinnityksessä käytetty lääketieteellinen nimitys sementointi ei ole ollenkaan liioiteltua. 

No entäpä viimeisenä se lopputulos? Sen voi siis jokainen arvioida itse ennen ja jälkeen kuvista. 





Itse en pysty mitenkään sanoin kuvaamaan erityisesti  tunnetta, joka koko operaatiosta ja lopputuloksesta jäi.  Vihdoin suussani on esteettisesti kaunis, omalta tuntuva hammas, joka on pysyvämpi ja huomattavasti parempi ratkaisu kuin parin vuoden välein vaihdettava muovipaikka. 

Monesti olen kuullut sanottavan, että oma hammas on aina oma hammas, eikä elävää kudosta pysty millään korvaamaan. Olkoon tämä siis  minun oma hampaani tästä eteenpäin. Tämän lähemmäksi  tuskin tulen pääsemään.

Lähetä kommentti



Käyttäjän vahvistaminen Kuva käyttäjän vahvistamiseen