Hammaskiille on elimistön kovinta ainetta, mutta silti se voi vaurioitua. Hampaiden reikiintymisellä eli karioitumisella tarkoitetaan kiilteen ja hammasluun hajoamista. Poskihampaiden purupinnat, hampaiden välit sekä ienrajat reikiintyvät kaikkein helpoiten, sillä näiden alueiden puhdistaminen on usein hankalaa.

Karies ei välttämättä aiheuta mitään oireita ja pääsee näin joskus etenemään salakavalasti. Oireettomatkin hampaat tulisi siksi tarkastuttaa hammaslääkärissä säännöllisin väliajoin.

Alkava reikä aiheuttaa tavallisesti hampaassa vihlontaa ja kylmän arkuutta. Edetessään karies oireilee hampaan koputus- ja lämpöarkuutena. Myös hammassärky voi viitata edenneeseen kariekseen. Oireiden ilmaantuessa kannattaa ottaa yhteys hammaslääkäriin.

Miten karies etenee hampaassa?

Hammas koostuu kiilteestä, hammasluusta eli dentiinistä ja hampaan ytimestä eli pulpasta. Kiille on elimistön kovinta ainetta. Kiilteen alta alkaa hammasluu, joka on rakenteeltaan pehmeämpää. Ytimessä sijaitsevat hammasta suonittavat verisuonet ja hampaan tunto- ja kipuaistista huolehtivat hermot. Hammas kiinnittyy säikein sitä ympäröivään luuhun.

Karies alkaa kiilteestä, josta se voi edetä dentiiniin ja aina pulpaan asti. Koska dentiini on kiillettä pehmeämpää, etenee karies siinä nopeammin.

Mikä aiheuttaa hampaan reikiintymisen?

Kolme yleisintä reikien aiheuttajaa ovat suun bakteerit, ravinto ja sylki.

Suussa elää normaalistikin erilaisia bakteereita. Erityisesti mutans streptokokki-bakteerit saavat aikaan hampaiden karioitumista. Toisilla mutans streptokokki-bakteereita on suussa enemmän kuin toisilla. Suussa elääkseen bakteerit tarvitsevat sokeria. Kun bakteerit käyttävät sokeria ravinnokseen, syntyy niiden aineenvaihduntatuotteena happamia aineita. Nämä hapot syövyttävät kiilteen pintaa, jolloin sen rakenneosaset hajoavat ja hammas reikiintyy.

Sokeripitoinen ravinto siis reikiinnyttää hampaita. Ravinto onkin merkittävä tekijä hampaiden karioitumisessa. Ravinnon laatu ja erityisesti se, kuinka usein sitä nautitaan vaikuttavat reikiintymiseen. Etenkin tiheään nautitut makeat välipalat ja happamat virvoitusjuomat ovat hyvin haitallisia hampaille.

Sylki huuhtelee suuta vähentäen bakteerien määrää hampaiden pinnoilla. Lisäksi syljessä on mineraaleja, jotka vahvistavat kiilteen pintaa. Syljen vaikutus on kolmas tärkeä tekijä reikien synnyssä. Kuiva suu ja syljenerityksen väheneminen altistavat radikaalisti hampaiden karioitumiselle.

Reikiintymisen ehkäisy

Paras tapa välttää hampaiden reikiintyminen on hyvästä suuhygieniasta huolehtiminen. Aamuin ja illoin tehty huolellinen hampaiden harjaus fluorihammastahnalla on kaiken a ja o. Mekaaninen harjaus irrottaa bakteereita hampaan pinnalta. Hammastahnan sisältämä fluori vahvistaa ja kovettaa hammaskiillettä entistä kovemmaksi sekä voi jopa korjata ja pysäyttää kiilteeseen syntyneitä vaurioita. Fluorihammastahnan lisäksi fluoria saa esimerkiksi fluoritableteista ja hammaslääkärin käyttämästä fluorilakasta. Harjauksen lisäksi hammasvälit on puhdistettava hammaslangalla tai -tikuilla, koska ne ovat hammasharjalta ulottumattomissa.

Jokainen välipala tai ateria aiheuttaa happohyökkäyksen, jolloin happamat aineet syövyttävät hampaiden pintaa puolisenkin tuntia. Jotta happohyökkäyksien määrä oli mahdollisimman vähäinen, ateriat tulisi nauttia säännöllisin väliajoin. Makeat herkut olisi hyvä nauttia aterioiden yhteydessä. Napostelua, makeita ja happamia juomia sekä turhia välipaloja tulisi välttää.

Ruokailun jälkeen on suositeltavaa käyttää ksylitolituotteita. Tavallisten makeisten sijaan kannattaa käyttää ksylitolilla makeutettua herkkuja. Suun bakteerit eivät pysty käyttämään ksylitolia hyväkseen, jolloin ei synny happohyökkäystä. Lisäksi ksylitolipurukumin pureskelu lisää syljeneritystä, mikä huuhtelee bakteereita ja laimentaa niiden happamia aineenvaihduntatuotteita.

Lapsen hampaiden reikiintymisen ehkäisy

Reikiinnyttävä mutans streptokokki-bakteeri tarttuu usein jo lapsuusiässä tavallisesti äidiltä. Bakteeritartunnan voi saada syljen välityksellä esimerkiksi yhteisestä lusikasta syömällä tai lapsen tuttia nuolaisemalla. Mitä nuorempana lapsi altistuu, sitä varmemmin bakteeri tarttuu. Sylkikontakteja lapsen kanssa kannattaa välttää ja äidin olisi hyvä pitää huolta myös omasta suuhygieniastaan. Ainoastaan mutans streptokokki-tartunnan välttäminen ei suojaa lasta kariekselta.

Lapsi ei osaa kaivata makeisten syöntiä ennen kuin hänelle tämä tapa opetetaan. Mitä myöhemmin lapsi kiinnostuu makeisista, sitä paremmin hän säästyy kariekselta elämänsä aikana.

Pienillä lapsilla suositeltu fluorin käyttömäärä eroaa aikuisten fluorisuosituksista. Muutoin lasten hampaiden reikiintymisen ehkäisyyn pätevät samat hyvän suuhygienian ja säännöllisen ruokailurytmin säännöt kuin aikuisillakin. Hampaiden välejä on hyvä alkaa puhdistaa, kun maitohampaat ovat vaihtuneet.